Lipedemainfo

Lipedema on rasvakudoksen sairaus, jossa kudoksen biologinen käyttäytyminen poikkeaa olennaisesti sekä terveestä rasvakudoksesta että tavanomaisesta lihavuudesta. Viime vuosina huomio on kohdistunut yhä enemmän siihen, miten hormonit ja adipokiinit – erityisesti leptiini – osallistuvat lipedeman patofysiologiaan. Aiempi keskustelu on usein rajannut leptiinin merkityksen liian kapeasti pelkkään kylläisyys- ja painonsäätelyhormoniin, vaikka tutkimusnäyttö viittaa paljon laajempaan rooliin juuri lipedema‑rasvakudoksessa. Leptiini ei ole vain nälkähormoni Leptiini on rasvakudoksen erittämä adipokiini, jonka tehtävä ei rajoitu hypotalamuksen kylläisyysviestintään. Se vaikuttaa laajasti: adiposyyttien erilaistumiseen ja toimintaan rasvakudoksen paikalliseen tulehdusvasteeseen angiogeneesiin ja kudoksen verisuonitukseen immuunijärjestelmän säätelyyn insuliinisignalointiin ja aineenvaihduntaan Tämä on keskeistä lipedeman kannalta, sillä sairaus ei ole pelkästään rasvan kertymistä, vaan kudosta...

 D‑vitamiinin krooninen puute lipedemassa – näkymätön mutta vakava riski Monelle lipedemaa sairastavalle D‑vitamiinin puute ei ole ohimenevä laboratorioarvo, vaan vuosikymmeniä jatkunut, toistuva ja selittämättömäksi jäänyt ongelma. Vaikka aurinko olisi paistanut koko kesän ja lisäravinteita olisi käytetty, veren D‑vitamiinitaso jää usein viitearvojen alapuolelle. Tämä kokemus on lipedemassa poikkeuksellisen yleinen – eikä kyse ole sattumasta, huolimattomuudesta tai vääristä elintavoista. Lipedemassa rasvakudos ei ole aineenvaihdunnallisesti normaalia . D‑vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, ja lipedemassa se sitoutuu ja varastoituu poikkeavalla tavalla rasvasoluihin. Se ikään kuin jää kudokseen loukkuun eikä vapaudu tehokkaasti verenkiertoon, jossa sen biologiset vaikutukset tapahtuvat. Tämän vuoksi verikokeessa mitattu D‑vitamiinitaso voi olla matala, vaikka keho sisältäisi vitamiinia. Tämä mekanismi selittää, miksi moni lipedemaa sairastava kärsii pitkäaikaisesta D‑vitamiinin ...

  GLP‑1‑ ja GIP‑agonistit lipedemassa – mitä tiedämme nyt? Lipedemassa rasvakudos ei reagoi tavanomaisiin painonpudotuskeinoihin, kuten kalorivajeeseen, liikuntaan tai ruokavalioihin. Moni lipedemaa sairastava kuvaa kokemusta, jossa paino voi laskea, mutta lipedemalle tyypilliset rasvakertymät ja kipu pysyvät. Tämä on lisännyt kiinnostusta lääkehoitoihin, jotka vaikuttavat aineenvaihduntaan ja rasvakudoksen toimintaan eri tavalla kuin pelkkä energiansaannin rajoittaminen. Viime vuosina erityisesti GLP‑1‑reseptoriagonistit sekä uudemmat GLP‑1/GIP‑dual‑agonistit ovat herättäneet keskustelua myös lipedeman yhteydessä. Mitä GLP‑1‑ ja GIP‑agonistit ovat? GLP‑1 (glukagonin kaltainen peptidi‑1) on suolistohormoni, joka osallistuu verensokerin säätelyyn, lisää kylläisyyden tunnetta ja hidastaa mahalaukun tyhjenemistä. Näihin vaikutuksiin perustuvat GLP‑1‑reseptoriagonistit on alun perin kehitetty tyypin 2 diabeteksen hoitoon, ja myöhemmin niitä on alettu käyttää myös lihavuuden hoidossa....

  Lipedema ei ole tavallista lihavuutta – rasvakudoksen laatu ratkaisee Lipedemaa sairastavien ihmisten kohtelun on muututtava. Tämä ei ole mielipidekysymys, vaan seurausta siitä, että lipedema on biologisesti ja lääketieteellisesti eri asia kuin tavanomainen lihavuus. Niin kauan kuin nämä kaksi sekoitetaan toisiinsa, potilaat joutuvat kantamaan syyllisyyttä sairauksista, joita heillä ei ole, ja jäävät ilman oikeanlaista hoitoa. Yhteiskunnallisessa keskustelussa ja terveydenhuollossa lihavuus yhdistetään automaattisesti sairauksiin, kuten tyypin 2 diabetekseen, verenpainetautiin, sydän- ja verisuonisairauksiin, aivohalvaukseen ja muistisairauksiin. Tämä yhteys on todellinen silloin, kun kyse on viskeraalisesta rasvasta. Ongelmana on, että samaa oletusta sovelletaan myös lipedemaan – vaikka tutkimusnäyttö osoittaa, että kyse on täysin erilaisesta rasvakudoksesta. Viskeraalinen rasva – miksi lihavuus lisää sairastumisriskiä Tavanomaisessa lihavuudessa terveysriskit liittyvät ennen ka...

  Lipedema on krooninen rasvakudossairaus, jonka tunnistaminen viivästyy usein vuosilla. Yksi syy tähän on se, että sairaus ei aina näy laboratorioarvoissa tai perinteisissä mittauksissa, vaan ilmenee kehon mittasuhteissa, kivussa, arkuudessa ja potilaan omassa kokemuksessa. Alla esitetyt kysymykset perustuvat brasilialaisen lipedema-asiantuntijan ja tutkijaryhmän laatimaan seulontakyselyyn, jota on käytetty tieteellisessä tutkimuksessa lipedeman tunnistamisen apuna. Tässä artikkelissa kysymykset ja vastausvaihtoehdot on käännetty suomeksi , mutta kaikki pisteytykseen ja tulosten tulkintaan liittyvä on jätetty pois . Kysymykset on tarkoitettu oman tilanteen pohtimisen tueksi . Ne eivät muodosta testiä eikä niitä tule käyttää diagnosointivälineenä. Lipedeman oireisiin liittyvät kysymykset (käännetty tutkimuksessa käytetystä kyselypatteristosta, ilman pisteytystä) 1. Koetko, että jaloissasi on jotain poikkeavaa, vaikka et osaa tarkkaan sanoa mitä? Jalat tuntuvat tai näyttävät epätava...

  Suomessa ollaan juuri nyt terminologian kannalta poikkeuksellisen herkässä vaiheessa lipedeman osalta. Sairaus on sisällytetty ICD‑11‑tautiluokitukseen, ja kansallinen valmistelutyö etenee kohti käyttöönottoa, joka on suunniteltu vuodelle 2028. Tässä vaiheessa ei ole kyse vain teknisestä koodista, vaan siitä, millä nimellä ja millaisella määritelmällä sairaus tullaan tunnistamaan, diagnosoimaan ja hoitamaan seuraavien vuosikymmenten ajan. Nykyinen suomenkielinen termi lipoödeema on ongelmallinen. Se on sananmukainen käännös, mutta ei sisällöllisesti tarkka. Vielä harhaanjohtavampaa on sen arkikielinen kääntäminen muotoon rasvaturvotus , jota ei ole vakiintuneena käsitteenä suomen kielessä eikä lääketieteessä. Sana ohjaa ajattelemaan tilapäistä, hyvänlaatuista tai yksinkertaista turvotusta, vaikka lipedema on krooninen, etenevä ja usein kivulias rasvakudoksen sairaus. Lipedemassa ei ole kyse pelkästä rasvasta eikä pelkästä ödeemasta. Sairaudelle tyypillinen rasvakudos on rakentee...

Lipedema, WAL-rasvaimu ja jälkihoidon ajoitus – miksi väärät ohjeet voivat olla vaarallisia Lipedema on krooninen, usein alidiagnosoitu sairaus, joka vaikuttaa rasvakudoksen lisäksi sidekudokseen, mikroverenkiertoon ja imusuonistoon. Se ei ole kosmeettinen ongelma eikä tavanomaisen lihavuuden muoto. Tämän vuoksi myös lipedeman hoito – erityisesti kirurginen hoito – poikkeaa merkittävästi tavanomaisista rasvaimukäytännöistä. Viime vuosina yhä useampi lipedemaa sairastava on hakeutunut rasvaimuun ulkomaille. Samalla on tullut esiin huolestuttavia tapauksia, joissa potilaat ovat saaneet keskenään ristiriitaisia tai lipedemaan soveltumattomia jälkihoito-ohjeita. Osa näistä ohjeista on johtanut vakaviin terveysongelmiin, myös Suomessa. Tässä artikkelissa käsitellään, miksi rasvaimun tekniikalla ja jälkihoidon ajoituksella on ratkaiseva merkitys lipedemassa , ja miksi kaikki rasvaimun jälkeiset hoitomallit eivät ole turvallisia tälle potilasryhmälle. Rasvaimu ei ole yksi toimenpide Rasvaimu ...

  (kuvalähde:  Kuva: Audrey Effenberger Lähde: Wikimedia Commons Lisenssi: Creative Commons Attribution-ShareAlike 4.0 International (CC BY-SA 4.0) Linkki lisenssiin: https://creativecommons.org/licenses/by-sa/4.0/  ) "Piezogeeniset papulat ovat kuormituksen aikana näkyviä rasvakudoksen pullistumia kantapäissä. Ne ovat yleisiä sidekudoksen häiriöissä, kuten nivelten yliliikkuvuudessa, EDS:ssä ja lipedeemassa." Lipedeema, nivelten yliliikkuvuus ja piezogeeniset papulat – samaa sidekudoskokonaisuutta Lipedeemaa on perinteisesti tarkasteltu rasvakudoksen sairautena, mutta yhä useampi tutkimus ja kliininen havainto viittaa siihen, että kyse on laajemmasta sidekudoksen häiriöstä. Tämä näkyy erityisesti siinä, kuinka usein lipedeemaa sairastavilla esiintyy nivelten yliliikkuvuutta, sidekudoksen haurautta sekä erilaisia kuormitukseen liittyviä oireita, jotka eivät selity pelkällä rasvakudoksen määrällä. Arvioiden mukaan jopa 60–70 prosentilla lipedeemaa sairastavista es...

  Miksi nilkka ei palaa ennalleen? Leikkaus, imusuonisto ja pysyvä turvotus lipedeemaa sairastavalla Nilkkamurtuma, erityisesti Weber C -luokan murtuma, on vakava vamma, joka vaatii usein leikkaushoitoa. Luuston ja nivelen paraneminen voidaan todeta radiologisesti hyväksi, mutta siitä huolimatta osa potilaista jää vuosiksi – tai pysyvästi – oireilemaan. Turvotus, kosketusarkuus ja kudoksen paksuuntuminen voivat jatkua, vaikka itse nilkkanivel olisi rakenteellisesti täysin parantunut. Tätä ilmiötä vähätellään usein selittämällä, että “vakavan murtuman jälkeen paraneminen kestää kauan”. Tämä ei kuitenkaan vastaa koko totuutta, erityisesti silloin, kun potilaalla on lipedeema tai alttius imusuoniston toimintahäiriöille . Viime vuosina tutkimus on alkanut osoittaa, että kirurgiset toimenpiteet ja traumat voivat muuttaa imusuoniston toimintaa pysyvästi , vaikka kudokset näyttäisivät parantuneen tavanomaisilla mittareilla. Leikkaus ei vaikuta vain luihin – se muuttaa kudosvirtausta...

1. Lipedeema on vakavasti alidiagnosoitu terveydenhuollossa Katsauksen ( Lipedema: An Overview of its Clinical Manifestations, Diagnosis and Treatment , PMCID 6790573) keskeinen lähtökohta on, että lipedeemaa ei vain “ohiteta” , vaan sitä ei tunnisteta aktiivisesti edes ammattilaisten toimesta . Tämä ei johdu potilaista vaan siitä, että: lipedeemaa ei opeteta systemaattisesti lääketieteen koulutuksessa yhtenäisiä diagnostisia kriteerejä ei ole laajasti käytössä sairaus sekoitetaan rutiininomaisesti lihavuuteen tai lymfedeemaan  Artikkeli painottaa, että alidiagnostiikka on rakenteellinen ongelma , ei yksittäisten lääkärien virhe. 2. Epidemiologiasta: todellinen yleisyys on todennäköisesti paljon suurempi Katsaus tuo esiin, että aiemmat arviot lipedeeman harvinaisuudesta ovat virheellisiä. Kun kliinisiä piirteitä tarkastellaan systemaattisesti: lipedeema voi koskea merkittävää osaa naisista , mutta jää ilman diagnoosia monilla potilailla sairaus etenee vuosikymmeniä ilman tunnistami...

Typpioksidi, mikroverenkierto ja lipedeema – mitä tutkimus todella kertoo? Lipedeman hoidossa puhutaan usein rasvakudoksesta, hormoneista ja imusuonistosta. Viime vuosina tutkimuksessa on kuitenkin noussut esiin toinen, vähemmän tunnettu mutta mahdollisesti keskeinen tekijä: endoteelin toiminta ja typpioksidi (nitric oxide, NO) . Tämä näkökulma ei tarjoa nopeita ratkaisuja, mutta se auttaa ymmärtämään, miksi tietyt konservatiiviset hoidot voivat lievittää oireita – ja miksi lipedeeman kudos käyttäytyy eri tavoin kuin tavallinen rasvakudos. Endoteeli ja typpioksidi – kehon näkymätön säätelijä Endoteeli on verisuonten sisäpintaa verhoava solukerros, joka säätelee verenkiertoa, verisuonten laajenemista, tulehdusreaktioita ja nesteiden siirtymistä kudoksiin. Yksi sen tärkeimmistä välittäjäaineista on typpioksidi (NO) . Typpioksidi: laajentaa verisuonia (vasodilataatio) parantaa mikroverenkiertoa vähentää tulehdusreaktioita vaikuttaa imusuoniston pumppaavaan toimintaan Kun NO:n tuotanto on ...