Lipedema, WAL-rasvaimu ja jälkihoidon ajoitus – miksi väärät ohjeet voivat olla vaarallisia
Lipedema on krooninen, usein alidiagnosoitu sairaus, joka vaikuttaa rasvakudoksen lisäksi sidekudokseen, mikroverenkiertoon ja imusuonistoon. Se ei ole kosmeettinen ongelma eikä tavanomaisen lihavuuden muoto. Tämän vuoksi myös lipedeman hoito – erityisesti kirurginen hoito – poikkeaa merkittävästi tavanomaisista rasvaimukäytännöistä.
Viime vuosina yhä useampi lipedemaa sairastava on hakeutunut rasvaimuun ulkomaille. Samalla on tullut esiin huolestuttavia tapauksia, joissa potilaat ovat saaneet keskenään ristiriitaisia tai lipedemaan soveltumattomia jälkihoito-ohjeita. Osa näistä ohjeista on johtanut vakaviin terveysongelmiin, myös Suomessa.
Tässä artikkelissa käsitellään, miksi rasvaimun tekniikalla ja jälkihoidon ajoituksella on ratkaiseva merkitys lipedemassa, ja miksi kaikki rasvaimun jälkeiset hoitomallit eivät ole turvallisia tälle potilasryhmälle.
Rasvaimu ei ole yksi toimenpide
Rasvaimu nähdään usein yhtenä yleisenä kirurgisena toimenpiteenä, mutta lipedeman kohdalla tämä ajatus on virheellinen. Tavanomainen, esteettiseen kirurgiaan kehitetty rasvaimu perustuu voimakkaaseen mekaaniseen rasvan irrotukseen alipaineen avulla. Se aiheuttaa väistämättä laajaa kudos-, verisuoni- ja imusuonivauriota.
Lipedemassa kansainvälisesti suositeltavampi lähestymistapa on vesiavusteinen, lymfasäästävä rasvaimu (WAL, Water-Assisted Liposuction). Tekniikan tavoitteena on minimoida kudostrauma ja suojata imusuonistoa. Tämä ei ole tekninen yksityiskohta, vaan perusta koko toipumisprosessille.
Kun leikkaustekniikka on erilainen, myös jälkihoidon periaatteiden on oltava erilaiset.
Kehon reaktiot leikkauksen jälkeen
Kaikki kirurgiset toimenpiteet käynnistävät kehossa tulehdusreaktion. Rasvaimun jälkeen tämä tarkoittaa:
paikallista tulehdusta
verisuonten läpäisevyyden lisääntymistä
nesteen kertymistä kudoksiin
tilapäistä kuormitusta verenkierrossa ja imusuonistossa
Lipedemassa nämä ilmiöt voivat olla voimakkaampia, koska sairauteen liittyy jo ennestään mikroverenkierron häiriöitä ja sidekudoksen rakenteellisia poikkeavuuksia.
Tästä syystä varhaisen toipumisvaiheen tavoitteena ei ole nesteen aktiivinen siirtäminen kehossa, vaan kudoksen rauhoittuminen ja elimistön oman säätelyn palautuminen.
Varhaisen lymfahieronnan riskit
Manuaalinen lymfahieronta on monille lipedemaa sairastaville hyödyllinen hoitomuoto tietyssä vaiheessa sairautta. Ongelmia syntyy, kun sitä sovelletaan mekaanisesti ja liian varhain rasvaimun jälkeen.
Jos imusuonistoa stimuloidaan aktiivisesti heti leikkauksen jälkeen, seurauksena voi olla:
suurten tulehdusnestemäärien äkillinen mobilisoituminen verenkiertoon
lisääntynyt laskimopaluu ja sydämen kuormitus
nesteen siirtyminen keuhkoverenkiertoon
Kun tähän yhdistyy lentomatka, jossa ilmanpaine muuttuu ja liikkuminen on rajoitettua, riski kasvaa entisestään. Nämä mekanismit selittävät, miksi osa potilaista on joutunut sairaalahoitoon pian leikkauksen jälkeen.
Kyse ei ole yksittäisistä poikkeustapauksista, vaan fysiologisesti ymmärrettävästä ilmiöstä, joka liittyy väärään ajoitukseen.
Maltillinen ja kudosta kunnioittava jälkihoito
Brasiliassa,Espanjassa ja Italiassa kehittyneissä lipedema-hoitomalleissa korostetaan erityisesti rauhallista alkuvaiheen toipumista. Ensimmäisten viikkojen aikana painopiste on:
Tätä tukevat:
oikein mitoitettu kompressio
kevyt, luonnollinen liikkuminen
riittävä lepo ja nesteytys
Aktiivisemmat hoidot, kuten manuaalinen lymfahieronta, arvioidaan yksilöllisesti myöhemmässä vaiheessa. Ne eivät ole automaattinen osa välitöntä postoperatiivista hoitoa.
Miksi potilaan kriittisyys on perusteltua
Monet hoitosuositukset perustuvat joko lymfedeeman hoitomalleihin tai tavanomaisen rasvaimun jälkihoitoon. Lipedema ei kuitenkaan ole kumpaakaan. Kun nämä mallit siirretään suoraan lipedemapotilaalle, seuraukset voivat olla vakavia.
Potilaan kriittinen suhtautuminen saamiinsa ohjeisiin ei ole merkki epäluottamuksesta, vaan usein ainoa tapa suojella omaa terveyttä tilanteessa, jossa yhtenäiset ja turvalliset hoitokäytännöt puuttuvat.
Miksi monet potilaat hakeutuvat hoitoon ulkomaille
Suomessa lipedeman tunnistaminen ja hoito ovat edelleen puutteellisia. Sairaus on alidiagnosoitu, ja osa potilaista on saanut virheellisiä diagnooseja, kuten Dercumin taudin, vaikka kliininen kuva ja oireisto sopivat lipedemaan. Tämä kertoo siitä, että tietoisuus lipedemasta ei ole vielä vakiintunut kaikilla erikoisaloilla.
Lipedema mielletään Suomessa usein yksinomaan plastiikkakirurgian piiriin kuuluvaksi ongelmaksi, vaikka kyseessä on systeeminen sairaus, joka liittyy rasvakudoksen lisäksi verisuoniin, sidekudokseen ja aineenvaihduntaan. Tämä kapea tulkinta rajoittaa hoitomahdollisuuksia ja vaikeuttaa moniammatillista lähestymistapaa.
Julkisessa terveydenhuollossa lipedemaa ei pääsääntöisesti hoideta kirurgisesti. Mikäli rasvaimua ylipäätään harkitaan, sille asetetaan usein tiukat ehdot, kuten kehonpainoindeksin raja (esimerkiksi BMI alle 32). Nämä rajat sulkevat suuren osan potilaista hoidon ulkopuolelle, vaikka juuri lipedema itsessään vaikeuttaa painonhallintaa.
Tämän seurauksena moni potilas joutuu hakeutumaan hoitoon ulkomaille. Ulkomailla tehtävät lipedeman rasvaimuoperaatiot ovat kuitenkin kalliita, ja kustannukset voivat nousta useisiin tuhansiin tai jopa kymmeniin tuhansiin euroihin. Kaikilla potilailla ei ole taloudellista mahdollisuutta tällaiseen hoitoon, mikä luo merkittävää eriarvoisuutta.
Tilanne, jossa potilaat joutuvat etsimään hoitoa maan rajojen ulkopuolelta sairauden vähäisen tunnettuuden ja osaamisvajeen vuoksi, ei ole potilaiden valinta, vaan järjestelmän puute.
Lopuksi
Lipedeman kirurginen hoito ei ole yksittäinen toimenpide, vaan pitkä prosessi, jossa leikkaustekniikka, jälkihoito ja ajoitus muodostavat kokonaisuuden. Väärä tieto tai väärä soveltaminen voi aiheuttaa enemmän haittaa kuin itse sairaus.
Turvallinen hoito edellyttää:
lipedemaan soveltuvaa leikkaustekniikkaa
sairauden fysiologian ymmärtämistä
ja ennen kaikkea huolellisesti ajoitettua jälkihoitoa
Lähteet
Halk, A. B., Damstra, R. J., et al. Lipedema: A Relatively Common Disease with Extremely Negative Impact on Quality of Life. Journal of Plastic, Reconstructive & Aesthetic Surgery.
Herbst, K. L. Subcutaneous Adipose Tissue Diseases: Dercum Disease, Lipedema, and Madelung Disease. Springer.
Dadras, M., Mallinger, P. J., Corterier, C. C., Theodorou, P., & Ghods, M. Liposuction in the Treatment of Lipedema: A Longitudinal Study. Archives of Plastic Surgery.
Amato, A. et al. Instituto Amato – luennot ja asiantuntijasisällöt lipedemasta ja kirurgisesta hoidosta (Brasilia).
International Lipoedema Consensus & European Lipoedema Forum – kliiniset suositukset ja asiantuntijajulkaisut.
Italian Society of Phlebology & Brazilian Phlebology and Lymphology sources – lipedeman patofysiologia ja hoitolinjat.
Vastuuvapauslauseke
Lipedemainfo.fi-sivustolla julkaistava sisältö on tarkoitettu yleiseksi tiedoksi ja keskustelun tueksi. Sivuston tekstit eivät ole lääketieteellistä neuvontaa, eivätkä ne korvaa lääkärin, kirurgin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen arviota, tutkimusta tai hoitosuositusta.
Lipedema on yksilöllinen sairaus, ja hoitoon liittyvät päätökset tulee aina tehdä yhdessä pätevän terveydenhuollon ammattilaisen kanssa potilaan kokonaistilanne huomioiden.
Sivuston ylläpitäjä ei vastaa mahdollisista seurauksista, jotka johtuvat sivustolla esitetyn tiedon soveltamisesta ilman ammattilaisen ohjausta.
Kommentit
Lähetä kommentti