Lipedemasta puhuttaessa keskustelu keskittyy usein rasvakudokseen, hormoneihin, verenkiertoon, imusuonistoon, tulehdukseen ja sidekudoksen muutoksiin. Viime vuosina tutkimuksessa on kuitenkin noussut esiin myös yksi mielenkiintoinen mahdollinen tekijä:
syöttösolut (mast cells).
Aiheesta liikkuu jo paljon väitteitä sosiaalisessa mediassa. Siksi on tärkeää erottaa toisistaan se, mitä tutkimuksissa on havaittu, ja se, mitä siitä voidaan tällä hetkellä päätellä.
Mitä syöttösolut ovat?
Syöttösolut ovat immuunijärjestelmän soluja, joita sijaitsee runsaasti muun muassa ihossa, sidekudoksissa ja verisuonten läheisyydessä. Ne voivat aktivoituessaan vapauttaa elimistöön erilaisia välittäjäaineita, kuten histamiinia, tryptaasia, prostaglandiineja ja leukotrieenejä. Näillä aineilla on vaikutuksia esimerkiksi tulehdusreaktioon, verisuonten läpäisevyyteen, kudosten toimintaan ja immuunivasteeseen. Syöttösolut eivät siis itsessään ole "paha asia". Ne kuuluvat normaaliin immuunijärjestelmään. Ongelmaksi voi muodostua niiden liiallinen tai poikkeava aktivoituminen.
Mitä tällä on tekemistä lipedeman kanssa?
Tässä kohtaa aihe muuttuu kiinnostavaksi. Vuonna 2023 julkaistiin pilottitutkimus, jossa tutkittiin nimenomaan lipedemaa sairastavien naisten ihonalaista rasvakudosta. Tutkimuksessa lipedemakudoksesta todettiin syöttösoluja, ja kudosnäytteissä havaittiin verrokkeihin verrattuna suurempia määriä histamiinia ja sen aineenvaihduntatuotteita.
Tutkijat tutkivat myös sodium cromoglycate -nimistä lääkettä, joka vaikuttaa syöttösolujen stabilointiin. Pienen tutkimusryhmän kahden viikon hoitojakson jälkeen lipedemakudosnäytteissä havaittiin vähentyneitä histamiinipitoisuuksia. Tämä ei tarkoita, että lipedeman syy olisi nyt löydetty. Tutkimus oli pieni pilottitutkimus, eikä sen perusteella voida sanoa, että syöttösolut aiheuttavat lipedeman tai että syöttösoluihin vaikuttava lääkitys olisi osoitettu lipedeman hoidoksi.
Mutta tutkimus antaa aihetta kysyä:
Voivatko syöttösolut ja niiden vapauttamat välittäjäaineet olla yksi osa lipedemakudoksen tulehdus- ja kudosmuutoksia? Tähän kysymykseen tarvitaan lisää tutkimusta.
Lipedeman syöttösolut ja MCAS eivät ole sama asia
Tämä ero on erittäin tärkeä.
Syöttösolujen esiintyminen tai aktiivisuus lipedemakudoksessa ei tarkoita, että ihmisellä olisi MCAS. MCAS tulee sanoista mast cell activation syndrome, eli syöttösolujen aktivaatio-oireyhtymä. Siinä kyse on laajemmasta, koko elimistön oireiluun liittyvästä syöttösolujen poikkeavasta aktivaatiosta.
MCAS:ää on kuvattu tilanteena, jossa esiintyy toistuvia systeemisiä oireita, jotka voivat koskea esimerkiksi ihoa, hengitysteitä, ruoansulatuskanavaa sekä verenkiertoelimistöä. Diagnoosi ei kuitenkaan perustu pelkkään oirelistaan. Siksi olisi virhe tehdä johtopäätös:
"Lipedemassa on syöttösoluja → lipedemaa sairastavalla on MCAS." Näin ei voida sanoa.
Millaisia oireita syöttösolujen aktivoitumiseen voi liittyä?
Syöttösolujen välittäjäaineiden vapautumiseen voi liittyä hyvin monenlaisia oireita. Esimerkiksi:
Ongelma on siinä, että nämä oireet ovat hyvin epäspesifisiä. Niille on valtava määrä muitakin mahdollisia syitä. Esimerkiksi ruoansulatuskanavan oireesta ei voida päätellä MCAS:ää, jos sille on löydetty jokin muu selitys. Siksi oireiden perusteella voidaan korkeintaan herätä kysymään, voisiko syöttösoluaktivaatio olla yksi mahdollinen tutkimisen arvoinen asia.
Miten MCAS:ää voidaan tutkia?
Yksi tärkeimmistä laboratoriomarkkereista on seerumin tryptaasi.
Tryptaasi on syöttösolujen vapauttama entsyymi. MCAS:n yhteydessä erityisen kiinnostava ei ole välttämättä yksittäinen korkea tryptaasipitoisuus, vaan muutos henkilön omasta perustasosta akuutin oirekohtauksen aikana.
Käytössä on niin sanottu 20 % + 2 -kriteeri:
akuutin tilanteen tryptaasi > 1,2 × henkilön perustaso + 2 ng/ml
Siksi esimerkiksi täysin oireettomana mitattu normaali tryptaasi ei yksinään sulje pois syöttösoluaktivaatioon liittyvää ongelmaa. Toisaalta yksittäinen kohonnut tryptaasi ei myöskään yksin tarkoita MCAS:ää. Syöttösolujen välittäjäaineiden aineenvaihduntatuotteita voidaan tutkia myös virtsasta. Tutkimuksissa on tarkasteltu muun muassa histamiinin, prostaglandiini D2:n ja leukotrieeni E4:n metaboliitteja. Näiden tutkimusten tulkinta on kuitenkin monimutkaisempaa kuin tryptaasin.
Entä jos lipedemaa sairastavalla on paljon tällaisia oireita?
Tässä kohtaa ei pidä lähteä itse diagnosoimaan MCAS:ää.! sen sijaan asian voi tarvittaessa ottaa terveydenhuollossa puheeksi esimerkiksi näin:
"Minulla on lipedeman lisäksi useita oireita, jotka voivat liittyä myös syöttösolujen välittäjäaineisiin. Voisiko syöttösoluaktivaatio olla yksi mahdollinen asia, joka olisi syytä huomioida?"
Tällainen kysymys on aivan eri asia kuin väite siitä, että henkilöllä varmasti on MCAS.
Voidaanko syöttösoluihin vaikuttaa lääkkeillä?
Syöttösolujen välittäjäaineisiin voidaan vaikuttaa erilaisilla lääkkeillä. Käytössä voi tilanteesta riippuen olla esimerkiksi antihistamiineja, leukotrieenireitteihin vaikuttavia lääkkeitä tai syöttösolujen stabilointiin tarkoitettuja lääkkeitä. Myös lipedemaa koskevassa vuoden 2023 pilottitutkimuksessa tutkittiin sodium cromoglycate -hoitoa. Tutkimuksen perusteella havaittiin muutoksia lipedemakudoksen histamiinipitoisuuksissa, mutta tutkimus oli liian pieni osoittamaan, että kyseinen hoito olisi tehokas lipedeman hoitona.
Siksi tätä tutkimusta ei pidä tulkita hoitosuositukseksi.
Mitä tästä siis tällä hetkellä tiedetään?
Tämänhetkisen tiedon perusteella voidaan sanoa ainakin seuraavaa: Syöttösolut ovat todellinen ja tutkimisen arvoinen osa lipedeman biologiaa.
Lipedemakudoksessa on tutkimuksessa havaittu syöttösoluja ja tavallista suurempia histamiinin ja sen metaboliittien pitoisuuksia. Tämä herättää kiinnostavan kysymyksen siitä, voivatko syöttösolut osallistua lipedemaan liittyvään tulehdukseen, kudoksen muutoksiin ja mahdollisesti fibroosiin.
Sen sijaan tällä hetkellä ei ole perusteita väittää, että:
lipedema johtuu MCAS:stä
kaikilla lipedemaa sairastavilla olisi MCAS
MCAS:n hoitaminen parantaisi lipedeman
jokainen lipedemaan liittyvä oire johtuisi syöttösoluista
syöttösoluihin vaikuttava lääkitys olisi vakiintunut lipedeman hoito.
Miksi tästä kannattaa silti puhua?
Lipedema on monimutkainen sairaus, jonka kaikkia biologisia mekanismeja ei vieläkään tunneta. Juuri siksi uusia tutkimussuuntia kannattaa seurata ilman, että niistä tehdään liian nopeasti lopullisia johtopäätöksiä. Syöttösolujen kohdalla kiinnostavaa on erityisesti se, että tutkimusta on jo tehty suoraan lipedemakudoksesta, eikä kyse ole vain sosiaalisessa mediassa kiertävästä teoriasta.
Samalla tarvitaan huomattavasti suurempia tutkimuksia, jotta voidaan selvittää, mikä merkitys syöttösoluilla todellisuudessa on lipedeman kehittymisessä, tulehdusreaktiossa, kivussa, turvotuksessa ja kudoksen fibroottisissa muutoksissa. Ja ehkä tärkein kysymys on vielä avoinna:
Onko lipedemassa kyse paikallisesta syöttösolujen aktiivisuuden lisääntymisestä kudoksessa, vai liittyykö osalla lipedemaa sairastavista myös koko elimistön laajempi syöttösolujen aktivaatio?
Lähteet:
https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/37994773/
.jpg)
Kommentit
Lähetä kommentti