Kun mittarit eivät näe kipua – miksi lipedemapotilas jää ilman lymfaterapiaa?

Kävin äskettäin lymfamittauksessa, jossa tulokseksi tuli 0.8, kun niin sanotun normaalin pitäisi olla noin 1.3. Tämän perusteella minulle myönnettiin tukisukat, mutta ei lymfaterapiaa – koska mittauksen mukaan varsinaista turvotusta ei ollut.

Tässä kohtaa herää kysymys: miksi lipedemaa ei näy mittauksissa, vaikka jalat ja keho ovat kipeät, raskaat ja arat?

Lymfamittaus mittaa nesteen määrää kudoksissa, eli käytännössä arvioi onko elimistössä ylimääräistä nestettä, jota imusuonisto ei poista normaalisti. Lipedemassa ongelma ei kuitenkaan ole ensisijaisesti nesteessä, vaan rasvakudoksen rakenteessa ja aineenvaihdunnassa. Lymfajärjestelmä voi sinänsä toimia “normaalisti”, mutta rasvakudos painaa ja puristaa pieniä imusuonia niin, että mikrokierto heikkenee.

Tämä aiheuttaa sen, että kudokset tuntuvat raskailta, aristavilta ja pingottuneilta, vaikka varsinainen turvotus ei ole niin suurta, että se näkyisi mittarissa.
Silti lymfaterapia voisi auttaa – ei niinkään nesteen poistossa, vaan kipujen, lihasjännityksen ja kudospaineen lievittämisessä.

Lymfaterapia tukee myös kehon aineenvaihduntaa ja voi vähentää tulehdustilaa, joka monilla lipedemapotilailla on matala-asteisesti jatkuvana.
Onkin harmillista, että nykyiset hoitokriteerit perustuvat liian kapeasti mittaustuloksiin, eivätkä huomioi potilaan kokemusta tai sairauden erityispiirteitä.

Lipedema ei ole vain "nesteongelma" – se on kudossairaus, jonka oireita ei voi mitata pelkällä laitteella.